Viidakkokirja

Välillä tuntuu kuin elämä olisi Viidakkokirjaa tuon pikku-apinan kanssa.

10.8. ''rakas Viidakkopäiväkirja, pitkän ja hartaan kiipelyuran huipentuma oli renkkuminen syöttötuolissa. Ei sentään ihan istuimessa asti, tyhmä äiti kun kieltää. Aika hyvin puoltaväliä oli apina kiipeämässä taas tuoliinsa, kun äitin ottaessa maitoa kaapista, marakatin ote lipesi. Ensin rysäys sitten huuto. Äiti pelästyneenä tykö ja vielä enemmän kylmäsi, kun huomasi suusta tulevan verta. No, vettä päälle ja tarkempaan seurantaan suun tilanne. Siellähän siten puuttui pala hampaasta ja alahammas heilui. Nyt oikeasti pelotti äitiä ja soitto lääkäriin klo 15.40. Kuulemma lastenlääkärillä viimeinen aika 15.45. ''

No, otetaan se ja lähdetään saman tien ajamaan, olisimme perillä juuri ennen neljää, mutta saisin jalan oven väliin. Kovalla syöksyllä sitten terveystaloon ja vasta peilin ohi kiihdyttäessäni huomasin, että minulla oli paidassa ja leuassa verta halattuani huutavaa lasta. Hätä tuntui tosin tytöllä hiipuneen jo automatkalla ja lelut kiinnostivat enemmän. Ihana lääkäri teki perusteellisen tutkimuksen, piti meitä yliaikaa ja totesi, että onni onnettomuudessa. Tyttö tuntui hammasvaurioita lukuunottamatta olevan kunnossa. Huoks...Josko tästä jotain oppisi. No arvaatteko? Illalla kotona taas kiipeämässä syöttötuoliin...Siis kultakalan muisti. Äiti muistaa vähän pidempään ja nyt on pahimmat marakatti-touhut pannassa jotain ripille asti..

11.8

''Rakas viidakkopäiväkirja, tänään soitto lääkärin kehoituksesta hammaslekuriin näyttämään tytön ja 1/2 hammasta.''

Otin luurin kouraan heti aamusta, kun tyttö vasta heräili pinnasängyssä. Ajattelin, että olkoon siellä, että saan rauhassa puhelun hoidettua.Kun selitin tapahtunutta, kuului iso tömäys ja huuto. Kyllä, pikkuapina oli JUURI oppinut kiipeämään itse pinnasängystä. Puhelun lopetus, tilannetarkastus, 3ja1/2 legoa tallessa, hetkellinen epätodellisuus-kohtauksen kokeminen, pidemmän hetken maailman-huonoin-äiti-fiiliksen käsittely, paluu puhelimeen, aika hammaslääkäriin.

11.8

Hyviä uutisia hampulääkäristäkin. Pieni puuttuva pala ei haittaa ja heiluvat alahampaat juurtunevat.

12.8

''Rakas viidakkopäiväkirja. Pikkuapina ei ole oppinut mitään uhkaavista tilanteista, äiti on. Kiipeilyura jatkuu hyvin valvotuissa ja rajoitetuissa olosuhteissa ja silti voi näemmä kaatua vaikka omiin jalkoihinsa juostessa ja satuttaa itsensä. Oikea Vaahteramäen Emilia tuo tyttö. Saiskos jostain jääkiekkovarusteet?!?''

24.8

''Rakas viidakkoKylässä kahvilla. Apina haluaa kanssa penkille istumaan. Äiti suostuu kompromissiin: penkille voi tulla istumaan, totaalikielto seisomiselle. Apinan paikoillaanpitämiseksi äiti antaa vielä vohvelin mutusteltavaksi. Mutta auttoiko tämä, ei. Liike ei saa pysähtyä ja vohvelin kanssa ehti neiti mennä voltin lattialle. Ei muuten vahinkoa, mutta korva osui enon lattiapatteriin ja taas vuodatettiin verta. ''

Onneksi enon vahvat hartiat halasivat äitiä ja lohduttivat, että näitä sattuu. Niinkö, muillekinko?